Avoinna 8.00 – 16.00 | Hallinto ja laskutus 0207 495 400 | Koulutustiedustelut 0207 495 401info@proxion.fi

 

Onko neljä miljardia paljon vai vähän?

Onko neljä miljardia paljon vai vähän?

Viime viikolla uutisoitiin selvityksestä, jossa arvioitiin Turun ja Tampereen tunnin junien toteuttamisen maksavan kahdesta neljään miljardia euroa. Vertailun vuoksi Helsinki–Tampere-moottoritie maksoi aikanaan noin miljardi euroa nykyrahaksi muutettuna. Rail Baltican eli Tallinnasta Varsovaan kulkevan raideyhteyden kustannusarvio on viisi miljardia euroa. Helsingin ja Tallinnan välisen tunnelihankkeen kustannuksiksi arvioidaan selvityksestä riippuen 13–20 miljardia euroa.

Neljä miljardia tunnin juniin kuulostaa isolta summalta, jonka mittakaavaa tavallisen ihmisen on vaikea edes hahmottaa. Miten kallis se on julkisten investointien mittakaavassa? Mihin sitä verrataan ja miten sen hyödyt arvioidaan? Onko Suomella varaa tähän?

Valtion budjetin loppusumma on noin 55 miljardia. Tästä esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenot syövät 14,9 miljardia ja valtiovelan korot 1,2 miljardia. Kärjistäen: Jos olisimme velattomia, niin nykyisten korkojen hinnalla molemmat tunnin junat voitaisiin maksaa kalleimmankin hinta-arvion puitteissa alle neljässä vuodessa – lyhennyksistä puhumattakaan. Investointi tuntuu siis näihin suhteutettuna halvalta.

Suomessa hankkeita katsotaan helposti vain kustannusten näkökulmasta. Asiaa tulee tarkastella laajemmin. Hyvät julkiset yhteydet ovat vaikkapa läntisessä Euroopassa arkipäivää, mikä vähentää yksityisautoilua ja edistää liikenteen ekologisuutta. Hankkeilla on myös suuri elinkeino- ja työvoimapoliittinen merkitys. Viime viikolla julkaistu ”Raideliikenne mahdollistaa” -selvitys tuo esille nopeiden raideyhteyksien mittavat hyödyt. Kuten EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies kommentoi, sujuvat ja nopeat liikenneyhteydet ovat välttämättömyys Suomen kasvulle, ympäristölle, elinkeinoelämälle sekä työvoimapulan talttumiselle. Nopeilla, sujuvilla yhteyksillä työssäkäyntialueet laajenevat oleellisesti. Siinä voittavat kaikki.

Raideliikenteen kiistattomista hyödyistä huolimatta Suomessa junaverkkoa rakennettiin viimeksi tiiviisti vuosien 1850–1900 välisenä aikana. Nyt sata vuotta myöhemmin olemme edelleen pääpiirteittäin saman raideverkon varassa. Suomi tarvitseekin kunnianhimoisen kehittämisohjelman, jossa maan raideyhteydet päivitetään vastaamaan eurooppalaista tasoa.

Pääkaupunkiseudulle kahdessa tunnissa Kuopiosta ja Joensuusta ja tunnissa Tampereelta ja Turusta on visio, joka meidän kannattaa kuvata ja sen jälkeen maltillisesti toteuttaa. Ensi vuonna tai seuraavalla vaalikaudella näitä ei saada valmiiksi, eikä ole tarkoituskaan. Päättäjien tulee katsoa vaalikautta ja siltarumpua pidemmälle. Yksittäisten hankkeiden välisestä kilpailusta huomio kannattaa laajentaa elinkeino- ja työvoimapoliittiseksi kokonaistavoitteeksi, jolla Suomi samalla pidetään mukavasti asuttuna.

Neljä miljardia ei näistä näkökulmista katsottuna ole mikään mahdoton hinta.

Repe Harmanen