Olen opiskellut Tampereen yliopistossa rakennustekniikkaa, pääaineenani infrarakenteet ja sivuaineena geotekninen suunnittelu. Aluksi harkitsin lähteväni liikennesuunnitteluun, mutta koin infrasuunnittelun käytännönläheisemmäksi vaihtoehdoksi. Geosuunnittelusta puolestaan kiinnostuin opiskeltuani ensin verkostosuunnittelua – luulin nimittäin alkuun, että minusta tulisi viemäri- ja vesijohtosuunnittelija. Tajusin kuitenkin, että geosuunnittelua olisi järkevää opiskella, sillä alaa voi olla myöhemmin hankala opetella nollista pelkästään töiden ohessa.
Ennen Proxionille tuloa olin töissä työmaalla, ensin haalariharjoittelijana ja sen jälkeen kaksi kesää työnjohtoharjoittelijana. Kun ensimmäistä kertaa hain kesätöitä suunnittelupuolelta urakoinnin sijaan, meneillään olivat selvästi hakijan markkinat: haastattelukutsuja tuli paljon, ja Proxion oli ensimmäinen, joka minut sattui haastattelemaan. Töitä tarjottiin pian, ja koska olin kuullut yrityksestä tuttujen kautta paljon hyvää, päätin ottaa tarjouksen vastaan. Aloitin kesätyöntekijänä infratiimissä, eli avustin rata- ja geosuunnittelijoita. Koska geosuunnittelu tuntui omalta jutulta, siihen lähdin erikoistumaan, ja siihen liittyen tein myös diplomityöni. Valmistumisen jälkeen tittelini Proxionilla oli virallisesti geosuunnittelija. Viimeisimmän vuoden aikana työnkuvaani on tullut varsinaisen suunnittelutyön lisäksi myös enemmän suoraa yhteistyötä tilaajan kanssa.
Työskentelykulttuuri Proxionilla on kokemukseni mukaan sellainen, että omaan työhön on mahdollista vaikuttaa. Tiimissäni pyritään pitämään kiinni siitä, ettei projekteja ilmestyisi kenenkään pöydälle kysymättä, vaan etukäteen keskustellaan, millaisia projekteja kukanenkin haluaisi mieluiten tehdä ja mihin kenenkin työaika riittää. Olen kuullut, että geosuunnittelija kysyy aina mielipidettä toiselta geosuunnittelijalta, ja tämä on mielestäni osuvasti sanottu! Muiden geosuunnittelijoiden lisäksi teen päivittäin yhteistyötä esimerkiksi rata- ja väyläsuunnittelijoiden kanssa.
Yksi työhyvinvointia ylläpitävä tapa, jota pyrin jatkuvasti harjoittamaan, on opittu edelliseltä esihenkilöltäni: kun työaika loppuu, on aika lähteä kotiin. Tarvittaessa voi tietenkin joustaa, mutta lähtökohtaisesti työpäiväni kestää sen 7,5 tuntia, ja sitten jatketaan seuraavana päivänä!
