Olen koulutukseltani tuotantotalouden diplomi-insinööri. Teknisenä aineena opiskelin tietotekniikkaa, eivätkä opintoni pitäneet sisällään mitään raidealaan liittyvää. Tekninen opintotausta on toki ollut hyödyksi matkan varrella, mutta varsinainen alan tietotaito on karttunut töitä tehdessä.
Raidealalle päädyin sattumalta: opintojen valmistumisen jälkeen pääsin mukaan raideliikenteen logistisia ketjuja ja logistiikan toimintamalleja kehittävään hankkeeseen, jonka parissa työskentelin kolme vuotta. Hankkeelta siirryin suoraan Proxionille, ja tällä tiellä olen edelleen. Ura Proxionilla on ollut vaiherikas ja olenkin päässyt toimimaan monenlaisissa rooleissa, alkuun asiantuntijana ja projektipäällikkönä ja nyt viimeisimpänä kehitysjohtajana. Vuosien varrella olen päässyt näkemään myös Proxionin kasvun alle kymmenen hengen yrityksestä lähes kahdensadan asiantuntijan konserniksi.
Nykyisessä roolissani työtehtävät ovat hyvin moninaisia ja jokainen päivä on erilainen. Työnkuvaani kuuluvat esimerkiksi uusien liiketoimintamahdollisuuksien tunnistaminen ja olemassa olevien liiketoimintojen tukeminen heidän tarjouksissaan, projekteissaan ja kehitystarpeissaan. Olenkin päivittäin vahvasti tekemisissä Proxionin muiden asiantuntijoiden kanssa. Työskentelen edelleen myös asiakasprojekteilla, ja sitä kautta toimenkuvaani liittyy oleellisena osana myös yhteistyö Proxionin ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.
Proxionilla työn tekemisen tapa on hyvinkin vapaa, toki vapauteen liittyy vastaavasti myös vastuuta. Kun kaikki työtehtävät eivät ole sidottuja aikaan tai mihinkään tiettyyn paikkaan, ovat työnteon raamit hyvin pitkälti määriteltävissä itse – työnantaja luottaa työtehtävien hoituvan, kuten niiden kuuluukin. Proxionilla vierastetaan turhaa pönötystä, roolista riippumatta kaikki ovat samalla viivalla.
Yhteishenkeä meillä ylläpidetään esimerkiksi erilaisten yhteisten tapahtumien avulla, ja näistä tapahtumista olisikin monta tarinaa kerrottavana. Erityisesti mieleeni ovat jääneet Proxion-urani alkuvaiheilta eräät urheiluteemaiset syyspäivät, joiden aikana oma joukkueemme onnistui totaalisesti eksymään ulos suunnistusradan kartalta. Sen aikaisissa puhelimissa ei vielä ollut nykyisen kaltaisia hienoja karttapalveluja, joten pyörimme eksyksissä jonkin aikaa, kunnes vihdoin löysimme itsemme takaisin kartalle ja ehdimme takaisin leiripaikallekin vielä ennen seuraavaa urheilulajia.
